HASSINKYLÄN HISTORIAA

Arvo Hassin artikkeli, jonka Antti Hassi on jälkikäteen kuvittanut. Artikkeli on alun perin julkaistu Koillis-Häme lehdessä 1963, jolloin Arvo kuului Vanhan Jämsän Historian toimituskuntaan.

Maantie, joka alkaa Hassista, vanhimmasta nelostiestä ja päättyy Arvajalle uudempaan nelostiehen,
kulkee valtaosaltaan Isojärven laskureitin vartta. Kulkijan huomio kiintyy usein kauniisiin maisemiin, jotka häntä tämän tien varrella kohtaavat.

Ne uudisasukkaat, jotka 600-700 vuotta sitten Etelä-Hämeestä nousivat Päijänteeltä tätä vesireittiä ylöspäin, ehkä myös huomasivat seudun kauneuden, kalarikkaan vesistön, hyvät riistamaat ja perustivat Riihijärven rannoille pysyvän asutuksen. Järven eteläiselle rannalle pystytti Kassalan talon ensimmäinen asukas majansa. Hassin talon ensimmäinen asukas rakensi eräpirttinsä järven pohjoispäässä sijaitsevaan koskenrantamaastoon.

VerovoutiAikaisemmilta vuosilta ei näiden uudisasukkaiden elämästä ole mitään varmoja tietoja. Kustaa Vaasan ollessa Ruotsi-Suomen kuninkaana tehtiin täällä vuonna 1539 ensimmäinen maakirja maanomistajista. Sanottuna vuotena Hassin talon isäntänä oli Olavi Hannunpoika. Hän oli silloin nähtävästi jo vanha mies, koska vuonna 1551 luovutti talon pohjalleen Tuomaalle.

Senaikainen Hassin talo käsitti koko nykyisen Hassilan kyläkunnan alueen. Eteläisenä rajana oli Isojärvi - Päijänne vesireitti, lännessä Kuhmoinen - Jämsä maantie, pohjoisessa Virkajärven maat ja idässä Järvensivun alueet. Näiden rajojen sisällä oli maata lähes 2000 hehtaaria, jonka Olavi Hannunpoika sai nimiinsä. Erikoista tämän talon historiassa on se, että vuodesta 1539 lähtien on sama Olavi Hannunpojan suku omistanut ja asunut Vanha-halssin tilaa. 424 vuoden ajalta on viisitoista sukupolvea vaihtunut. Isännyys on aina siirtynyt isältä pojalle, paitsi kerran veljelle ja kerran tyttärelle.

Vanhan-Hassin alkuperäisestä alueesta on viime vuosisadalla erotettu Latosen talo. Tämäkin talo on säilynyt Olavi Hannunpojan suvun hallussa kaikissa aikojen vaiheissa vuodesta 1539 lähtien.

kalastajaVanha-Hassin ja Latosen taloille on Maatalousseurojen Keskusliitto myöntänyt suku-kunniakirjat esimerkillisestä kiintymyksestä kotiseutuun. Jämsän historiassa mainitaan Hassin talossa kotieläinten luku vuonna 1571 seuraavaksi: 1 hevonen, 2 lehmää, 2 vasikkaa, 3 lammasta ja 2 sikaa. Peltoala oli 2,5 tynnyrinalaa. 1600 - 1700 luvuilta ei Hassin talosta ja sen asukkaista ole muita kuin tilastollisia tietoja. Näiden mukaan tunnetaan isäntien nimet ja hallitusajat, karjan lukumäärä, pellon pinta-ala ja Hassinkoskessa oleva mylly. Ruotsi-Suomen käymät pitkälliset sodat jarruttivat taloudellista kehitystä. Hassin miesten osanotosta tämän ajan sotiin ei ole tietoa, sen sijaan naapuri-talosta Kassalasta on muistitietona säilynyt 300 vuoden takainen tapaus: Kassalan isännän lähtiessä Kustaa II Aadolfin sotaan jäi emäntä odottamaan poikaa, joka syntyi isännän lähdön jälkeen. Vuodet kuluivat, pojasta varttui mies ja hän joutui lähtemään nostoväkeen. Kassalan isännän palatessa 30-vuotisesta sodasta hän tapasi poikansa Turussa, jossa tämä oli suorittamassa asepalvelusta. Näin kohtasivat isä ja poika toisensa ensimmäisen kerran.

Näinä sotaisina aikoina Hassi rakensi vilja-aitan metsään, noin 1,5 km talosta Päijänteelle päin. Siellä säilytettiin omia sekä naapureitten viljoja sota-aikoina. Sen seinähirssiin oli upotettu salalaatikoita arvoesineiden tallettamista varten. Paikkaa, jossa aitta sijaitsi sanotaan Aittokankaaksi. Isossa jaossa tämä historiallinen rakennus jäi Torkkelin alueelle ja siirrettiin Riihijärven rantaan Vanhankylän niemeen.

Kun Torkkelin talouskeskus siirrettiin nykyiseen paikkaansa, jäi tämä aitta paikoilleen. Sitä käytettiin heinätallina. Mv. Kalle Kallioranta muistaa tämän rakennuksen olleen käytössä noin 60 vuotta taaksepäin. Häneltä olen saanut aittaa koskevat tiedot. On valitettavaa, että tämä kylämme historian näkyvä todiste on päässyt häviämään.
Isonvihan ajoilta kerrotaan, että Hassista lähetettiin lapset varoittamaan kirkonkyläläisiä vihollisista, joiden tiedettiin olevan tulossa. Kun vihollisen partiojoukko saapui Hassiin, oli joku kavaltanut isännän varotoimenpiteet. Partiopäällikkö sanoi: "Elleivät ihmiset anna meille ruokaa ja lämmintä, kuolevat he viluun ja nälkään." Isännän tuomioksi tuli seisoa omassa pihassaan koko yö kylmässä talvisäässä. Viholliset majoittuivat taloon yöksi. Aamulla heidän lähdettyään haettiin isäntä sisään. Hän oli vielä hengissä, mutta ei selvinnyt enää eläjäksi. Lisäksi kerrotaan, että isäntä edellisenä päivänä oli kantanut kerivakkaa, joka oli täynnä hopearahoja. Hän etsi paikkaa, johon olisi aarteensa kätkenyt. Rahoja ei ole myöhemmin löydetty. Lieneekö vienyt vihollinen, vai vieläkö ovat kätköpaikassaan.

Hassista on v. 1713 kuollut isäntä Sipi Yrjönpoika. Venäläiset saapuivat saman vuoden lopulla Jämsään, joten muistitieto isännän kohtalosta saattaa olla todenmukainen. (Antin huomautus: 6.10.1713 Hämeenlinnassa oli ryssien kanssa kova tappelu)

Simo Hassi oli niiden Kaarle XII:n karoliinien joukossa, jotka saivat hautansa Norjan tuntureilla Suuren Pohjansodan loppunäytöksessä. Jämsän historiassa Simo Hassin mainitaan olleen Kähönkylästä. Todennäköisesti hän kuitenkin oli Vanhasta-Hassista lähtöisin, vaikka hänet oli kirjattu kärhönkyläläiseksi.

Isonvihan jälkeen alkoi asutus Vanhasta-Hassista laajentua. Muistitiedon mukaan perustettiin Hakulinmäelle ensiksi uusi asutus. Sinne muutti Hassin poika perheineen asumaan ja Hakuli tuli torpaksi 1758. Sipi Yrjönpojan leski solmi toisen avioliiton Mikko nimisen miehen kanssa. Pariskunta ja Hassin Tuomas poika muuttivat noron taakse asumaan. Tämä on ilmeisesti tapahtunut 1720-luvulla. Paikkaa missä he asuivat sanottiin aluksi Uudeksi-Hassiksi. Myöhemmin nimeksi tuli Norola, joka tuli torpaksi v. 1765.

Torkkeliin meni Hassin tytär Eeva Tuomaantytär miehensä Fredrikin kanssa asumaan. Torkkeli tuli torpaksi samana vuonna kuin Hakuli. Salomon Haggren kertoi muistitietona, että Torkkelissa asuva Hassin vävy oli tarmokas mies. Hän vaati Torkkelia itsenäiseksi taloksi vaimonsa perintöoikeuden nojalla. Torkkelin suhde kantataloon lienee ollut muodollinen, koska kaikki em. torpat lähivuosina muutettiin Hassin osataloiksi seuraavasti: Hakuli v. 1762, Torkkeli 1766 ja Norola v. 1774. Norolaan tuli Aaro Turomaanpoika isännäksi, hänen veljensä oli Hassin isäntä.

Uusien talojen rajat kai olivat aluksi selvät vain pelto- ja laidunmaiden osalta. Vasta vuonna 1792 Hassin jakokunnan alue mitattiin ja kartoitettiin jakoa varten. Isojako, jolloin tilat erotettiin toisistaan, toimitettiin Hassissa 1793. Jaon toimitti maanmittari John. Bonej. Uskottuina miehinä olivat Mikko Jussinpoika ja Elias Matinpoika Haljalankylästä. Jaon pöytäkirjassa sanotaan, että jokaiselle osaomistajalle on osoitettu, mitä hänelle kuuluu. Uudet talot olivat 300 - 400 hehtaarin suuruisia. Kantatalo jäi pinta-alaltaan suurimmaksi. Näin Olavi Hannunpojan talo vuodelta 1539 jaettiin hänen jälkeläistensä kesken ja talosta muodostui kyläkunta.

Talojen yhteinen peltoala oli jaossa noin 12 hehtaaria, niittyjä oli 38 hehtaaria. Näistä luvuista voidaan päätellä, että kyläkuntamme peltoaukeamat on pääosaltaan raivattu viime vuosisadalla. Hassinkylän talojen nykyinen peltoala on noin 160 hehtaaria. Maanomistus säilyi edellä kuvattuna vuoteen 1844, jolloin Hakulin talo jaettiin veljesten Hermannin ja Kaarlen kesken. Tällöin perustettiin Latosen talo ja sen isännäksi tuli Kaarle Juhonpoika, joka oli veljeksistä nuorempi. Latonen oli aikaisemmin torppa ja siinä asui vierasta vuokraväkeä. Latosen talon rakennusryhmä on säilynyt sellaisena kuin se 1850 luvulla rakennettiin. Torppariaikainen savupirttikin on vielä pystyssä, joskin toisessa käytössä kuin ennen. Harvoin tapaa näin kaunista ja hyvin säilynyttä talonpoikaistyyliä kuin on Latosen rakennusryhmä.

Torkkelissa tapahtui tilan jako v. 1873. Siellä annettiin tyttärelle Syväsalmen torppa, joka tuli Torkkelin osataloksi. Syväsalmen pinta-alaksi sovittiin 1/3 osa Torkkelista ja tilan erottaminen tapahtui vasta 1928.

Vuonna 1905 Emil Hassi haki myllyoikeutta alakoskeen. Hankkeen johdosta toimitettiin em. vuonna kosken vesioikeudellinen katselmus. Toimituksessa olivat asianosaisina: hakija Emil Hassi, jakokunnan myllyä edustivat Severus Latonen, Ruusu Norola, Robert Torkkeli ja Erik Syväsalmi. Kalle Kassala oli vanhan myllyn edustajana ja Jalmari Haljala valvoi yläkoskessa olevan myllyn etua. Koska hanketta ei vastustettu, sai Emil Hassi myllyoikeuden kosken pohjoisrannalle. Myös jakokunnan vesioikeudet huomioitiin. Tämän katselmuksen pohjalla ovat Hassin-kosken vesioikeudet edelleen. (Edellä mainituista talollisista on J. Haljala elossa ja häneltä olen saanut tietoja koskessa olleista laitoksista ja niiden omistussuhteista.)

Hassin mylly valmistui noin v. 1906. Siinä oli kaksi kiviparia ja sen mylläriksi tuli Jussi Kurkinen, syntyisin Kurkelan torpasta. Jussi hankki myllyynsä suuren jauhatuspiirin. Alhonkylältä Virkajärveltä saakka tuotiin myllykuormia. Mylly jauhoi kiireisimpänä aikoina yölläkin. Jussi teki vuosittain vierailumatkoja jauhatuspiirin taloihin. Näille matkoille hän sai talon parhaat ajopelit ja vireimmän hevosen. Jussin ja isäntien suhteita kuvaa Vihtori Virkajärven Jussin saapuessa hänelle vieraaksi: "On toi mylläri alainen mies, kun mahtuu meillekin tulemaan."

Taskukellot olivat Jussin suuri harrastus. Hän teki jatkuvasti kellokauppoja ja kaikkien myllymiesten kellot hän arvosteli. Palveltuaan 30 vuotta Hassissa sai Jussi isännältään Emil Hassilta Omega-kellon lahjaksi. Tätä kelloa Jussi näytteli myllymiehille. Lisäksi hänellä oli toinen kello kaupantekoa varten. Hassin mylly paloi v. 1921. Sen paikalle Pauli Hassi rakensi v. 1940 sähkölaitoksen, joka on käytössä edelleen.

Yläkosken Heikki tunnettiin punaisesta samettitakista, joka hänellä oli myllyasuna. Myös Heikin harrastuksena olivat kellot. Hänellä oli suurikokoinen taskukello, jonka koneistopuolikin oli suojalasilla varustettu. Myllyssä Heikillä oli aurinkokello, josta hän päivittäin tarkisti ajan. Myllymiehille Heikki ojensi taskukellonsa nähtäväksi, kallisti päänsä taaksepäin, sulki silmänsä ja sanoi: "Hyvät kellot ovat noin."

Heikki oli Virroilta kotoisin ja hänellä oli piippua polttava Johanna emäntä. Koska kylän toiset naiset eivät polttaneet, niin Johanina poltti salaa. Kylän lapset kävivät myllärissä toivoen yllättävänsä Johannan piippu suussa.

Vähän veden aikana ylä- ja alakosken mylläreille tuli joskus pientä kiistaa. Kun Heikki patosi vettä oman myllynsä tarpeita varten, häiriintyi veden säännöllinen kulku ja alakosken Jussi kävi särkemässä Heikin padot. Kuitenkin Heikki ja Jussi olivat rauhan miehiä, eivätkä tällaisesta vihaa pitäneet.

Yläkoskessa oleva Haljalan mylly on vielä pystyssä, mutta lopetti toimintansa v. 1925. Asiatietoja tähän kirjoitukseen olen ottanut Suur-Jämsän historiasta ja lisäksi paikallista arkisto- ja muistitietoa. (Huom. Arvo kirjoitti tämän 1963)


Pienestä koostaan huolimatta Hassinkylällä toimi 1900-luvun alussa lukuisia seuroja, joista Arvo on kertonut Suur-Jämsän historiassa. Tässä kylän urheilijoita vuodelta 1914: Robert Salonen, Hjalmar Harjula, ? Nieminen, Kalle Latonen, Emil Latonen, Kalle Enqvist, Anton Nieminen (Hakalan vävy), Kustaa Latonen, Sulo Latonen, Oskari Lehväslaiho, Pekka Aaltonen ja pikkupojat Viljo ja Lauri Nieminen.